Palasin takaisin asfaltoitujen teiden reunuksille. Kaksi viikkoa vierähti puskassa. Nyt on mökki taas uudessa maalissa, nurmikko paraatikunnossa, sauna kostunut ja minä loman tarpeessa.

On se villiä menoa maalla. Ihan ihmetyttää miten erilaista kaupungissa voikaan olla. Ihan järestään (huomaa myös murre tarttuu kahdessa viikossa!!!) moikataan vastaan tulevia autoja, tuntemattomienkin kanssa keskustellaan, kaupan kassalla kukaan ei ole ärtynyt ja kiireinen. Ehkä siksi, että kylän ainoassa kaupassa käynti kaksi kertaa viikossa on myös ainoa sosiaalinen kanssakäynti mitä on tarjolla. Jos tiistain toria ei lasketa! Huh huh.

Deittailuahan ei maalla harrasteta. Tai siis minä en harrasta. Vaikka menekkiä kyllä varmaan olisi jos uskaltautuisin paikalliseen kuppilaan. Viimeksi kun olin siellä mulkoiloivat niin pahasti, että en enää uskaltaudu paikalle. Ehkä farkut olivat liikaa, olisi vaan pitänyt laittaa verkkarit!

Tämän kesän kuumin tarjous tuli itseäni noin 40 vuotta vanhemmalta harmaa partaiselta mieheltä, joka nousi punaisesta Ladastaan (joo joo, niitä todellakin on vielä käytössä!): "Tarttistko tyttö kyytiä?" Että pitikin kävellä koko cityn läpi 100 m huoltoasemalta kaupalle pankin pihan poikki, missä kyseinen punainen salama oli parkissa. Mutta hei, vetovoimaa on - se kutsui mua tytöksi!

Niin, mitä jäi koukkuun?! Hauki, 5 mm säärikarvat, kauhea finni naamassa, multaa kynsien alla, maalitahroja reidessä (oli helle kun maalasin!), puskaiset kulmakarvat. Kyllä ennen tämän illan rientoja vierähtää useampi tunti ennen kuin olen näyttelykunnossa!

Mutta kyllä maalla oli ihanaa.

/Pirre