Täytyy myöntää, että olen ollut positiivisesti yllättynyt sivuihin, jonne profiilini laitoin. Roskaa tullut eteen huomattavan vähän ja ihmiset vaikuttavat jokseenkin tavallisilta ja täysjärkisiltä. Toisaalta kirjoittaahan voi mitä puutaheinää tahansa ja totuus voi olla tarua ihmeellisempää.

HemU 

Jaiks, Pirre lähtee deiteille! Ehkä. Pitää kait ensin taustoja vähän selvitellä.. Ohhoh. Onpa nopeaa toimintaa.

 

Verkot vesillä, taas. Tai siis HemUlla eka profiili menossa, Pirre taasen päätti vaihtaa palveluntarjoajaa, koska.. tiedättehän - vienti on ollut hirmuisaa!

Ja ensi viikolla viimeistään treffit, perkele. Ehkä.

Haahaa. Voihan Ketutus, oikeen isolla alkukirjaimella.  Tässä rupee mietityttään, että lukeeko meidän ohimoissa vanhapiika ja v***uuntunut, vai mikä on kun ei kukaan EDES TULE JUTTELEMAAN baarissa??? Kolmea eri paikkaakin kokeiltiin, drinksu jokaisessa. Olimme iloisia ja hymyileviä.

Naamani tosin vääntyi norsunv***lle ravintolassa, joka sijaitsee Ruotsalaisen teatterin kanssa samassa rakennuksessa. Herre Våran Gud! Missä ne ihmiset tiukistelee päiväsaikaan? Meinas se kimalluksen, burberryjen ja botoxhuulien määrä saada mut tukehtumaan drinkkiini! Onneksi sieltä pääsi pois ja ei taas tarvitse mennä moneen vuoteen. Kiitos vapaudelle ja ihmisoikeuksille! Laittakaa te rahanne glitteriin ja pistoksiin jotka tekevät teidät kauniiksi, minä tyttö se jatkan HemUn kanssa todellisuuden etsimistä. Ja niiden oikeiden prinssien!

/Pirre

Palasin takaisin asfaltoitujen teiden reunuksille. Kaksi viikkoa vierähti puskassa. Nyt on mökki taas uudessa maalissa, nurmikko paraatikunnossa, sauna kostunut ja minä loman tarpeessa.

On se villiä menoa maalla. Ihan ihmetyttää miten erilaista kaupungissa voikaan olla. Ihan järestään (huomaa myös murre tarttuu kahdessa viikossa!!!) moikataan vastaan tulevia autoja, tuntemattomienkin kanssa keskustellaan, kaupan kassalla kukaan ei ole ärtynyt ja kiireinen. Ehkä siksi, että kylän ainoassa kaupassa käynti kaksi kertaa viikossa on myös ainoa sosiaalinen kanssakäynti mitä on tarjolla. Jos tiistain toria ei lasketa! Huh huh.

Deittailuahan ei maalla harrasteta. Tai siis minä en harrasta. Vaikka menekkiä kyllä varmaan olisi jos uskaltautuisin paikalliseen kuppilaan. Viimeksi kun olin siellä mulkoiloivat niin pahasti, että en enää uskaltaudu paikalle. Ehkä farkut olivat liikaa, olisi vaan pitänyt laittaa verkkarit!

Tämän kesän kuumin tarjous tuli itseäni noin 40 vuotta vanhemmalta harmaa partaiselta mieheltä, joka nousi punaisesta Ladastaan (joo joo, niitä todellakin on vielä käytössä!): "Tarttistko tyttö kyytiä?" Että pitikin kävellä koko cityn läpi 100 m huoltoasemalta kaupalle pankin pihan poikki, missä kyseinen punainen salama oli parkissa. Mutta hei, vetovoimaa on - se kutsui mua tytöksi!

Niin, mitä jäi koukkuun?! Hauki, 5 mm säärikarvat, kauhea finni naamassa, multaa kynsien alla, maalitahroja reidessä (oli helle kun maalasin!), puskaiset kulmakarvat. Kyllä ennen tämän illan rientoja vierähtää useampi tunti ennen kuin olen näyttelykunnossa!

Mutta kyllä maalla oli ihanaa.

/Pirre